oi osaisinpa
unteni näyt kuiskia
silmille sanoin
väräyttää sinut soimaan
lauluni vähät soinnit
.
.
.
.
.
kuusikkokirkon
tuuliurut huokaavat
hiljaista fuugaa
soivat avarat taivaat
metsän sammalhämärään
.
.
.
.
.
tuulessa lehdet
kieppuvat villit vapaat
muuttomatkallaan
korkealta taivaalta
kurkiaurojen kutsu
.
.
.
.
.
täyden täytenä
kirkkaana syksyinen kuu
sylissä meren
vai kannella taivaanko
pilven kulkemattoman
.
.
.
.
.
kesäisen päivän
istuskelen kedolla
hoidan virkaani
annan kukkien kukkia
lintujen lentää laulaa
.
.
.
.
.
autiot talot
kariutuneet iäksi
aikojen virtaan
huoneet asuuikävä
jospa edes kulkumies
.
.
.
.
.
mene itseesi
te jaksoitte hokea
nyt olen täällä
en tiedä mitä tehdä
en löydä tietä ulos
.
.
.
.
.
myrskyssä sortuu
isompikin petäjä
miten käy minun
juurilta multa myyty
latva jo varsin laho
.
.
.
.
.
puhun kirjoitan
siivoan mielestäni
turhimmat sanat
kunhan joskus loppuvat
omistaudun naurulle
.
.
.
.
.
en runoilija
en taiteilija liene
ihmisenäkin
olen itseoppinut
pelkkä harrastelija
.
.
.
.
.